torstai, 14 maaliskuu 2019 16:34

Lehtosen Ekku ja jekku – A-maajoukkueen ensimmäinen arvokisamitali oli arvokas olympiahopea

Kirjoittanut Risto Pakarinen
ERINOMAISUUDEN TAVOITTELU
Suomen ensimmäinen miesten arvokisamitali, hopea Calgaryn olympialaisista 1988. Suomen ensimmäinen miesten arvokisamitali, hopea Calgaryn olympialaisista 1988. Pasi Mennander

1980-LUKU: Oikeastaan tässä pitäisi olla kuva Erkki Lehtosen Montrealista. Se symboloisi paitsi suomalaisen mailateollisuuden vahvaa nousua ja maailmanvalloitusta, myös suomalaisen jääkiekon nousua maailman huipulle. Erkki Lehtonen teki maalin, joka varmisti Suomen A-maajoukkueelle sen ensimmäisen arvokisamitalin, vuosikymmeniä kestäneen yrityksen – ja monien, monien pettymysten – jälkeen.

Mutta:

– Minulla ei ole maalista mitään konkreettista muistoa, kuten kiekkoa, tallessa. Taisin heittää mailankin jonnekin, annoin varmaan jollekin katsojalle. Mutta onneksi maali on taltioituna, niin sen voi katsoa uudelleen. Onhan minulla muistot, Lehtonen kertoi rauhallisesti Leijonat-lehdelle muutama vuosi sitten.

Kuvassa voisi tietenkin olla myös Suomen ensimmäisen maalin tehneen Janne Ojasen Montreal, tai kenties Suomen maalia vartioineen Ilves-vahti Jukka Tammen räpylä, sillä ilman niitä Suomi ei olisi voittanut ottelua 2–1.

Toisaalta, voitto oli koko joukkueen voitto. Ja ensimmäinen mitali on aina ensimmäinen.

Kun Erkki Lehtonen teki voittomaalinsa, jopa Antero Karapalon tavallisesti arvokkaan rauhallinen selostustyyli alkoi rakoilla. Eikä ihme, olihan hän todistamassa yhtä suomalaisen jääkiekkoilun suurimmista saavutuksista ja tavoittamattomalta tuntuneen unelman toteutumista.

”Erkki Lehtonen, 30-vuotias ekonomi Tampereelta ja Tapparasta, taitaa jäädä nyt suomalaiseen jääkiekkohistoriaan tämän ottelun ratkaisumaalin tekijänä.”

Suomi voitti Neuvostoliiton.

Ja olympiahopeaa.

 

Erkki Lehtonen maajoukkuepaidassa vuonna 1986. Kuva: Lehtikuva

 

Kukapa olisi uskonut? Viisitoista vuotta aikaisemmin Timo Sutinen oli kuuluisan tarinan mukaan protestoinut, kun henkinen valmentaja oli todennut, että joukkue pystyi voittamaan Neuvostoliiton.

Lehtonen oli 31-vuotiaan Kari Elorannan jälkeen olympiajoukkueen toiseksi vanhin pelaaja, mutta Tapparan luottosentteri ja siinä vaiheessa viisinkertainen Suomen mestari ei ollut onnistunut vakuuttamaan maajoukkueluotseja ennen kuin pikahälytyksellä maajoukkueeseen kutsuttu Tappara-valmentaja Rauno Korpi otti hänet mukaan Moskovan kisoihin 1986 Tappara-ketjun keskushyökkääjäksi. (Lehtonen voitti kuudennen SM-kullan heti olympialaisten jälkeen).

Ja kun Lehtonen oli maajoukkueeseen päässyt, hän pysyi myös uuden luotsin kokoonpanossa. Vuoden 1987 kisoista hän oli sivussa jalkavamman vuoksi, mutta 1988 taas mukana.

Pentti “Pena” Matikainen luotti seurakokonaisuuksiin, joten Tapparasta mukana oli ketju Timo Susi – Erkki Lehtonen – Reijo Mikkolainen. Joskus se oikea laita vaihtui Tapparassa, mutta pääasiassa pelasimme yhdessä koko ajan. Se oli hyvä lähtökohta turnaukseen, koska tunsimme toisemme hyvin. Teppo [Numminen] taisi vielä olla puolustajana meidän takanamme, Lehtonen muistelee.

Suomi oli hävinnyt Sveitsille, mutta koska Sveitsi ei päässyt jatkosarjaan, oli Suomen kannalta tärkeämpää, että se sai mukaansa Kanada-voiton ja Ruotsi-tasapelin kolme pistettä. Ruotsi ja Kanada pelasivat alkusarjassa tasan, joten Suomi oli loppusarjan alkaessa kaksi pistettä edellä Kanadaa ja yhden pisteen edellä Ruotsia.

Suomen voitto Kanadasta oli siinäkin mielessä tärkeä, että kun ottelut menivät ristiin, Suomi oli sarjataulukossa Kanadan edellä keskinäisen ottelun ansiosta jo ennen viimeistä ottelua.

Kolmantena. Mitaleilla. Voitto Neuvostoliitosta nostaisi Suomen hopealle.

– Olimme pelanneet muutamia hyviä harjoituspelejä Neuvostoliittoa vastaan ja voitimme heidät Izvestija-turnauksessa. Tyyli oli tietysti, että pitää puolustaa hyvin ja käyttää omat maalipaikat tehokkaasti.

– Toki Neuvostoliitto oli Calgaryssä jo varmistanut kultamitalinsa ja oli se varmaan meillekin helpompaa, kun mitali oli varmistunut, mutta eihän mitään peliä koskaan lähdetä valmiiksi häviämään, Lehtonen totesi.

Suomi meni ottelussa johtoon Janne Ojasen maalilla. Tuolloin 20-vuotias tamperelaishyökkääjä iski kiekon Sergei Mylnikovin taakse maalin takaa, tai ainakin sen sivusta, pienestä kulmasta.

Seuraavana vuonna länteen loikannut Alexander Mogilny tasoitti ottelun laukomalla yhtä pienestä kulmasta. Kiekko livahti maaliin aivan tolpan juuresta.

Suomi taisteli. Suomi puolusti. Suomi teki kaikkensa, ja peli oli tasan vielä kolme minuuttia ennen loppua.

– Neuvostoliittohan hallitsi sitä matsia, kuten aina, mutta saimme kuitenkin ne maalit. Ei ollut kovin todennäköistä, että he olisivat vielä tehneet kaksi maalia ja pudottaneet meidät pronssille.

Kaksi minuuttia ja kaksikymmentä sekuntia ennen ottelun loppua, Neuvostoliitto sai jäähyn väärästä vaihdosta. Matikainen laittoi kentälle Tappara-ketjun Mikkolainen-Lehtonen-Susi, puolustajinaan Luganon Eloranta ja HIFK:n Simo Saarinen.

“… Maali on tyhjä, Lehtonen ohjaa, LEHTONEN OHJAA MAALIIN. SUSI SYÖTTÄÄ, LEHTONEN TEKEE 2-1! Kultamitalijoukkue on tappiolla ja Suomen ote hopeamitaleista alkaa varmistua, 1.40 on otteluaikaa jäljellä. Tunnelma on mahtava."

Mylnikov torjui Suden lämärin, mutta paluukiekko putosi suoraan Lehtosen jalkoihin. Reijo Mikkolainen on kertonut ehtineensä miettiä, syöttäisikö Lehtonen vielä hänelle.

Vastaus on ei.

Lehtonen potkaisi kiekon nopeasti mailansa lapaan ja nosti sen maaliin.

– En tiedä pyörikö kiekko, mutta sain nostettua sen ylös. Siinä oli vastustajan puolustajakin edessä, Lehtonen muistelee.

Hän nosti kädet pystyyn ja luisteli kohti keskialuetta. Simo Saarinen heittäytyi hänen kaulaansa ja rutisti. Lehtonen piti kätensä ilmassa ja Saarinen kättään Lehtosen ympärillä vielä sen jälkeenkin, kun kentällisen muut pelaajat olivat heittäytyneet samaan kasaan.

”Hyvä Ekku, Erkki Lehtonen on ottelun sankari, yhdessä Janne Ojasen ja Jukka Tammen kanssa”, Karapalo hehkutti.

Jukka Tammi torjui viimeisellä minuutilla Sergei Makarovin laukauksen ja joukkueen muut pelaajat tuulettivat torjuntoja kuin maalia. Samaan aikaan Ruotsin joukkue – tyylikkäissä 80-luvun takatukissaan – seurasi ottelua, jännäten mitaleiden kohtaloa.

“Pentti Matikainen ja Hannu Jortikka jäävät miesten ensimmäisinä mitalivalmentajina jääkiekkohistoriaamme, lähes ennätyksellisen lyhyen valmistautumisen jälkeen. Heille suotiin se, mistä voivat aikanaan vain haaveilla Risto Lindroos, Aarne Honkavaara, Joe Wirkkunen ja “Kustaa” Bubnik. Ja he, jotka olivat lähellä, mutta eivät kuitenkaan täysin onnistuneet, onnenkin hylätessä, kuten Seppo Liitsola ja Kalevi Numminen, joiden uraauurtavaa työtä ei sovi unohtaa, niin kuin ei tietysti Lasse Heikkilää, eikä viime vuosien Alpo Suhosta ja Rauno Korpeakaan. Työtä on tehty pitkään, tänään on täyttymyksen päivä.”

Neuvostoliitto veti Mylnikovin maalilta ja haki tasoitusta kuudella. Esa Keskinen voitti aloituksen omassa päässä, ja Timo Susi lennätti kiekon Suomen alueelta toiseen päätyyn. Calgaryn Sadddledomen yleisö hurrasi.

”Suomi voittaa tämän ottelun. Suomi kääntää olympiavoittajan 2–1, ottaa kaikkien aikojen ensimmäisen kerran mitalin arvoturnauksessa. Suomen koko joukkue, jääkiekkoilu ansaitsee tunnustuksen.”

 

Historiallinen olympiahopeajoukkue. Kuva: Lehtikuva

 

Kun Jukka Tammi lopulta pääsi pelaajakasan alta pois, hän heitti riemuiten kypäränsä katsomoon. Oli juhlien aika.

– Toki kotimaassa mitalistit menivät presidentinlinnaan, mutta koska turnaus pelattiin keskellä SM-liigakautta, ei siinä suurta hulabaloota ollut, seuraavana päivänä piti mennä Tapparan harjoituksiin, Lehtonen kertoi.

Eikä tehnyt siitä suurta numeroa.

Olet nyt

Suomi-kiekon vuosikymmenet

Kausi 2018-19 on Suomen Jääkiekkoliiton juhlakausi. Liiton perustamisesta on 20.1.2019 kulunut 90 vuotta. Leijonat.fi kunnioittaa Suomi-kiekon menneitä vuosikymmeniä artikkelisarjalla, jossa kerrataan jääkiekon menestystarinaa esineiden kautta.

Etsi sivustolta