tiistai, 19 helmikuu 2019 16:48

Kuviot kunnossa – Alpo Suhonen ja Rauno Korpi piirsivät fläppitaululle Suomen ensimmäisen arvokisamestaruuden tahdit

Kirjoittanut Risto Pakarinen
KUNNIOITUS

1970-LUKU: Fläppitaulu seisoo helsinkiläisen hotellin käytävällä, aivan sen päässä. Sen vieressä seisoo nuori, pitkätukkainen valmentaja, hieman kauempana toinen nuori valmentaja, silmälasipäinen.

Molemmat ovat alle kolmekymppisiä, molemmat ovat innokkaita uudistajia, mutta silti he ovat erilaisia. Ykkösvalmentaja Alpo Suhonen on 29, apuvalmentaja Rauno Korpi vain 26. Suhonen oli ollut edellisenä keväänä A-maajoukkueen kakkosena ja valmensi nyt poikien maajoukkueen lisäksi myös nuorten maajoukkuetta. Korpi puolestaan oli ollut edellisenä kolmena kautena ollut voittamassa kahta SM-kultaa ja yhtä -hopeaa Tapparan valmennuksessa.

Heidän edessään istuu joukkueellinen nuoria pelaajia. Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue valmistautuu vuoden 1978 EM-kotikisoihin ja kaikki on suunniteltu loppuun saakka, niin hyvin kuin mahdollista.

Valmistautumisen aikana rahaa ei ollut ollut yhtä paljon, mutta koska Suhonen ja Korpi – Ape ja Rane – halusivat taata joukkueelle kunnon valmistautumisen, he junailivat joukkueelle kaksi harjoitusleiriä Forssan kuplahallissa.

– Suomessa oli silloin vain muutama jäähalli ja Forssan kuplahalli oli sopivasti keskellä Suomea. Meillä ei ollut varaa asua hotellissa, niinpä pelaajat asuivat jäähallin pihalla olleissa parakeissa, ja nukkuivat kerrossängyissä, Suhonen muistelee naureskellen.

Joukkueenjohto asui Hotelli Koskenniskassa, jonka omistajan Suhonen tunsi. Koskenniskassa pelaajat pääsivät myös syömään kunnon aamiaisen, lounaan ja päivällisen leirin aikana.

Joka aamu pelaajat heräsivät parakeissaan, ja kävelivät noin puolentoista kilometrin matkan hallilta hotellille.

– Pelaajat kävelivät joka aamu jäähallilta Koskenniskaan, mikä ei ole ihan lyhyt matka. Ei meillä ollut varaa bussiin. Jätkät kävelivät aika monta kilometriä, mutta ei kukaan valittanut, Suhonen muistelee.

 

 

Kisojen aikana joukkue asuu keskustan huippuhotellissa, parin pitkän kiekon päässä jäähallista ja Suhonen on kirjoittanut fläppitaululle huonejaot.

Maalivahdit Jari Paavola ja Ari Timosaari ovat samassa huoneessa. Puolustuksen tukipilarit Timo Blomqvist ja Juha Huikari ovat kämppäkavereita, samaten KooKoon Harri Haapaniemi ja Jokerien Jari Kurri, molemmat hyökkääjiä.

– Rane ja minä yritimme löytää sopivat kaksikot, katsoimme vähän pelipaikkoja, samoista seuroista olevia ja niin edelleen. Kaikilla oli myös mahdollisuus vaihtaa, mutta ei kukaan halunnut sitä, Suhonen kertoo.

Suhonen kirjoittaa fläppitaululle huonejaon lisäksi seuraavan päivän ohjelman kaikille tiedoksi. Hän on uransa aikana säästänyt fläppitaulun papereita kaikista valmentamistaan joukkueista, turnauksista. Kun hän vielä nykyisinkin puhuu kiekkoväelle kansainvälisissä seminaareissa, hän haluaa PowerPointin lisäksi aina lavalle myös fläppitaulun, johon hän piirtää ja kirjoittaa asioita luentonsa aikana.

 

 

– Fläppitaulu on hyvä, koska se on persoonallinen, ja läsnä. Kaikkien huomio pysyy siinä hetkessä, koska ei voi lukea etukäteen mitään, Suhonen sanoo.

Joukkue piti hotellin käytävällä samanlaisen palaverin joka ilta. Valmennus ja pelaajat purkivat päivän tapahtumat fläppitaulun ääressä. Palaveri päättyi seuraavan päivän ohjelmaan.

– Meillä oli aina kolme avainasiaa, jotka piti pitää mielessä, kun lähdettiin palaverista, Suhonen sanoo.

Suhonen ja Korpi tiesivät, mihin joukkue parhaimmillaan pystyi, he olivat nähneet sen jo syksyn harjoitusotteluissa ja viimeistelyleirin kolmessa ottelussa Neuvostoliittoa vastaan. Suomi voitti ensimmäisen ottelun 2–0, toisen peräti 6–1.

– Kun tuli kolmannen matsin aika – me olimme Ranen kanssa juonia jätkiä – jätimme parhaat pelaajat sivuun, koska emme me vain millään voineet heitä kolmea kertaa voittaa.

– Suhonen oli innoissaan niiden kahden pelin jälkeen. Neuvostoliitto oli kaadettu kahdesti ja maaliero oli uskomattoman tuntuinen 8–1 meille, Kurri totesi vuonna 1984, vain kuusi vuotta turnauksen jälkeen julkaistussa kirjassa Jari Kurri - ammattilainen.

Pikkuleijonat aloittivat EM-turnauksen ottelulla Sveitsiä vastaan.

– Ensimmäinen ottelu ei mennyt hyvin, mutta voitimme sen kuitenkin, Suhonen muistelee.

Suomi johti ottelua Sveitsiä vastaan jo 6-1 ensimmäisen erän jälkeen, mutta päästi sveitsiläiset mukaan peliin toisessa erässä, niin että kolmanteen lähdettiin tilanteesta 7–5. Suomi voitti lopulta ottelun 10–7.

Toisessa ottelussa Suomi murskasi Norjan 11–1.

Fläppitaululla kaksi ensimmäistä ottelupäivää olivat “voittamisen päiviä”. Niitä seurasin “voitontahdon keräyspäivä”, eli välipäivä, jonka joukkue käytti lepäämiseen, rentoutumiseen ja verkkariharjoituksiin. Sitä seurasi ottelu alkulohkon päävastustajaa, Ruotsia, vastaan.

Sinikeltaiset johtivat ottelua kahden erän jälkeen 1–0, mutta Kari Jalosen ja Mika Laineen maalit käänsivät ottelun lopulta Suomen voitoksi. Se takasi Suomelle lohkovoiton. Jatkosarjassa ensimmäinen vastustaja oli toisen lohkon kakkonen, Tshekkoslovakia.

– Tshekkoslovakia ei pelottanut meitä. Neuvostoliittoa vastaan tshekit eivät olleet pystyneet tekemään yhtään maalia. Meillä taas oli itseluottamus kasvanut oman pelin kulkiessa hyvin, Kurri muisteli.

Ruotsi-ottelun jälkeen Suomella oli jälleen “voitontahdon keräyspäivä”. Valmennuksen fläppitaululla painotettiin keskittymistä ottelun aikana ja erätauoilla. Sitä piti parantaa.

– Hioimme paljon läpiajoja. Turnauksen vanhetessa ja pelaajien väsyessä syntyy yhä enemmän tilanteita, joista pääsee läpiajoihin. Tshekki-matsissa teimmekin sitten kolme maalia läpiajotilanteista, Kurri sanoi.

Suomi ja Neuvostoliitto olivat tasapisteissä. Direktoraatti päätti, että jos peli oli tasan 60 minuutin jälkeen, pelattaisiin yksi 20 minuutin jatkoerä ja jos peli olisi senkin jälkeen tasan, pelattaisiin jatkoeriä sudden death -periaattella.

Fläppitaulun äärellä hiottiin suunnitelmia, ja kasvatettiin joukkuehenkeä.

Suhonen kirjoitti siihen punaisella kynällä kolme kohtaa.

1. Haluan osoittaa pelaamisellani olevani kisojen parhaan joukkueen jäsen.

– Meillä oli selkeästi yksilöpelaaminen johtoajatuksena. Joukkuepelaaminen syntyy yksilöiden kautta, ja me tähdensimme, että jokaisella oli oma tehtävänsä ja oma suorituksensa, joka piti hoitaa jokaisessa vaihdossa, sanoo Suhonen.

– Lähinnä siinä oli se kanadalainen henkinen peli, ja yksilöiden pelipaikkojen roolitus. Jokainen pelaa oman roolinsa kautta, ja viisikkopelaaminen, joka mua on aina inhottanut, jäi taka-alalle. Se on aika keinotekoista.

2. Haluan voittaa jokaisen tilanteen ottelussa N-L:a vastaan

– Me pelasimme aika lailla peruskanadalaista jääkiekkoa. Se ei tarkoita tappelua ja taklaamista, vaan hyökkäyspeliä ja kuinka avaukset oli suunniteltu, ylivoimapeli organisoitu. Olin seurannnut NHL-joukkueiden touhuja silloin jo pitkään, Suhonen kertoo.

3. Haluan voittaa NL

– Se oli varmaan ensimmäinen kerta, kun valmennuksessa kiinnitettiin huomiota joukkueen ilmapiiriin ja henkisiin asioihin. Keskittyminen ja fokus olivat koko ajan tässä ja nyt.

 

 

Liekö täysi Helsingin jäähalli tuonut pelaajille lisäpaineita, mutta Neuvostoliitto karkasi ensimmäisen erässä 2–0-johtoon. Suomi sai tärkeän kavennuksen erän loppuun, mutta oli kahden erän jälkeen vielä maalin tappiolla.

Kolmatta erää oli pelattu 6.45, kun Kärppien Juha Huikari iski siniviivalta tasoituksen.

“Lämäri upposi aivan maalin yläkulmaan. Ja yleisö hurraa,” sanoi selostaja ja jatkoi: “Tässä jo itse kunkin flunssainen ääni alkaa pettää.”

Neuvostoliitto meni johtoon myös ensimmäisessä jatkoerässä, mutta Suomen onneksi erä pelattiin loppuun saakka. Mika Laine tasoitti ottelun, mutta kun erää oli jäljellä minuutti, lannistuneet katsojat alkoivat jo valua katsomosta kohti kotia.

Neljättä erää oli jäljellä enää 19 sekuntia, kun Suomi veti Jari Paavolan maalilta.

“Suomen vaihtoaitiossa mietitään viimeisiä kommervenkkejä Neuvostoliiton pään menoksi, valmentajamme Alpo Suhonen antoi siellä viimeiset ohjeet,” sanoi selostaja. “Suomelta aloitukseen [Kari] Jalonen, Neuvostoliitolta [Igor] Larionov.”

Seitsemän sekuntia myöhemmin, selostajan flunssainen ääni joutui koville.

Matkallaan kohti maalia, Huikari sai kiekon Mäkitalolta suoraan lapaan.

“HUIKARI TASOITTAA KUN OTTELUA ON JÄLJELLÄ 12 SEKUNTIA!”

– Pistin Huikarin ylimääräiseksi kenttäpelaajaksi ja sanoin, että hyppää kentälle heti kun veskari on aitiossa ja jos ollaan vastustajan päädyssä jo silloin, hänen pitää mennä suoraan maalivahdin eteen, Suhonen sanoo.

Huikari ampui rannelaukauksen vasemman tolpan viereen.

Edessä oli ratkaiseva jatkoerä. Äkkikuolema. Taivas ja helvetti.

Suhonen päätti pistää kaiken peliin heti sudden death -erän alussa. Hän laittoi Kari Jalosen ketjun aloittamaan erän ja pitämään Vladimir Krutovin ketjun kurissa. Sitten hän passitti jäälle Kurrin, Jarmo Mäkitalon ja Jussi Lepistön ketjun.

Lepistö laukoi kiekon siniviivalta kohti Saprykinin vartioimaa maalia. Kurri yritti saada mailaansa väliin, mutta kiekko lensi kulmaan, mistä Kurri karvasi sen takaisin Suomelle. Hän vei kiekon Neuvostoliiton maalin takaa toiseen kulmaan ja heitti sitten selän takaa sokkosyötön kohti maalia. Kiekko liukui kuitenkin aina siniviivalle saakka, mistä Timo Blomqvist pääsi lataamaan vastakiekkoon muutaman askeleen vauhdilla. Saprykin torjui lämärin, mutta kiekko pomppasi hänen eteensä.

Suoraan Jari Kurrille, joka tykitti kiekon maaliin, kaatui ja nousi salamannopeasti ylös tuulettamaan ratkaisumaalia.

“Siellä on! SIELLÄ ON!” selostaja huusi ja sai sen jälkeen yskänpuuskan. Flunssainen ääni petti.

 

Jari Kurri teki EM-turnauksen mestaruusmaalin.

 

“Suomi on tehnyt sen, mitä joukkeelta toivottiin. Sieltä tuli joukkueemme numero 17, Jari Kurri, Blomqvistin laukauksen jälkeen, ja teki sen mitä me odotimme. Suomi on ottanut jääkiekkohistoriansa ensimmäiset kultamitalit!”

– Siinä vaihdossa oli kova paine, ja sitten Jartsa teki sen maalin. Tunne oli ihan uskomaton, joukkueen paras pistemies Mäkitalo muisteli Leijonat-lehdessä viitisen vuotta sitten.

– Tulee vähän kylmät väreet vieläkin, kun ajattelee hallin tunnelmaa. Oltiinko me tosiaan niin hyviä silloin? Olimmehan me hyviä, tultiin samalla ikäluokalla hopealle nuorten MM-kisoissa 1980. Meillä oli loistava ryhmä.

Suomen ryhmä oli hyvä. Joukkueessa oli kolme tulevaa NHL-pelaajaa (Kurri, Blomqvist, Jalonen) ja joukko muita 1980-luvun A-maajoukkuepelaajia.

– Kyllä Suomi silloinkin kehitti huippupelaajia, mutta NHL ei ollut kiinnostunut eurooppalaisista pelaajista, Suhonen sanoo.

 

Päävalmentaja Alpo Suhosta kannettiin kultatuolissa.

 

Taalaliigassa oli kahdeksantoista joukkuetta, eivätkä ne lähettäneet kykyjenetsijöitä Eurooppaan junioreiden turnausta katsomaan. Ratkaisumaalin iskenyt Kurri varattiin kaksi vuotta myöhemmin neljännellä kierroksella, Blomqvist viidennellä kierroksella ja All Stars -maalivahti Paavola seitsemännellä kierroksella.

– Helsingissä oli NHL:stä yksi scoutti, joka oli NHL:n Central Scoutingin edustaja, siis koko liigan yhteinen kykyjenetsijä. Minä istuin hänen kanssaan kahvilla muutaman tunnin yhtenä päivänä, toteaa Suhonen.

– Mutta huippupelaajia Suomella on ollut jo sieltä saakka.

Voittomaalin jälkeen jopa valmentajat hyppäsivät jäälle juhlimaan saavutusta pelaajien kanssa. Hetkeä myöhemmin, kun Suhonen oli palannut aitioon, hänen kenkänsä päälle laskeutui katsomosta heitetty ohjelmalehtinen.

– Kumarruin katsomaan, mikä lappu siihen oli tullut, ja silmiini lehtisessä ollut mainos.

Siinä luki: “Hockey is fun”.

– Silloin ajattelin, että jääkiekkojumalat olivat meidän puolellamme.

Fläppitaulun mukaan se oli “voittamisen päivä”.

 

Kapteeni Ilkka Huura pääsi ensimmäisenä kohottelemaan mestaruuspokaalia.

Tämä joukkue voitti Suomen historian ensimmäisen arvokisamestaruuden.


Fläppitaulukuvat: Risto Pakarinen. EM-kisakuvat: Lehtikuva

Olet nyt

Suomi-kiekon vuosikymmenet

Kausi 2018-19 on Suomen Jääkiekkoliiton juhlakausi. Liiton perustamisesta on 20.1.2019 kulunut 90 vuotta. Leijonat.fi kunnioittaa Suomi-kiekon menneitä vuosikymmeniä artikkelisarjalla, jossa kerrataan jääkiekon menestystarinaa esineiden kautta.

Etsi sivustolta