perjantai, 18 tammikuu 2019 16:55

Hakametsästä huipulle – Oli vuosi 1965 ja Suomi nousi Euroopan todellisten jääkiekkomaiden joukkoon

Kirjoittanut Risto Pakarinen
Artikkelin kuvat: Jääkiekkomuseo Artikkelin kuvat: Jääkiekkomuseo

1960-LUKU: Helsinki oli saanut toimia olympiaisäntänä vuonna 1952, muutama kuukausi Suomen jääkiekkomaajoukkueen olympiadebyytin jälkeen. Olympialaisten myötä Suomi sai Coca-Colan ja hivenen vahvistuneen kansallisen itsetunnon.

Jääkiekkomaajoukkue osallistui kaikkiin arvokisoihin vuodesta 1957 lähtien ja liitto haki vuoden 1963 MM-kisaisännyyttä, mutta jäi nuolemaan näppejään, koska Suomessa ei ollut jäähallia.

Suomi tuki naapuri-Ruotsin hakemusta vuoden 1963 kisojen isännäksi ja siirsi katseensa hieman kauemmas tulevaisuuteen. Halli oli pakko saada, tai ainakin takeet siitä, että MM-kisojen A-ryhmän avauskiekko pudotettaisiin jäähallin jäälle. Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harry Lindblad sai kuitenkin Kansainvälisen Jääkiekkoliiton vaikuttajat, ennen kaikkea puheenjohtaja John F. “Bunny” Ahearnen vakuuttuneeksi Suomen kyvystä järjestää kisat, ja niinpä IIHF:n kongressi vuonna 1963 myönsi kisat Suomelle. Yksimielisesti.

– Tämä on selvä osoitus siitä, että Suomi on kansainvälisessä jääkiekkomaailmassa lopullisesti lyönyt itsensä̈ läpi ja siitä tunnustuksena saimme kisat maahamme. Nämä kisat ovat varmasti viimeinen ja lopullinen sysäys, joka vie kiekkoilun laajan maamme jokaiseen kolkkaan, tyytyväinen Lindblad kirjoitti Jääkiekkokirjassa.

Ja kun kisat oli myönnetty, hallien rakentaminen pääsi käyntiin.

– Suoranainen seuraus kisojen saannista oli, että sekä Helsingissä että Tampereella tehtiin kesällä päätös jäähallin rakentamisesta. Nämä suunnitelmat ovat jo niin pitkällä, että rakennustyöt voidaan aloittaa milloin tahansa.

– Jäähallien avulla pääsemme lopultakin samaan asemaan kuin kilpaveikkomme Ruotsissa ja manner-Euroopassa. Meillä on takuu, että voimme järjestää kansainväliset turnaukset ja maaottelut säästä riippumatta aina ensiluokkaisissa olosuhteissa, Lindblad kirjoitti.

Ei Suomi tietenkään tyhjästä ponnistanut, ja kun kisoja oltiin haettu jo kaksi vuotta aiemmin, konkreettisiakin suunnitelmia oli olemassa. Suomalaisia arkkitehtejä ja rakentamisen ammattilaisia oltiin nähty jo vuoden 1962 kisojen yhteydessä Colorado Springsissä tutustumassa amerikkalaisiin halleihin.

Voisi ajatella, että pääkaupunki Helsinki olisi ollut jäähallille ja varsinkin MM-kisoille luonnollinen isäntä, ja Helsingissä oltiin asiasta kiinnostuneita, mutta peruskiveä ei saatu muurattua. Toisaalta, Tampere oli suomalaisen jääkiekon kehtona niin ikään luonnollinen sijainti jäähallille, mutta siellä alkuperäisenä suunnitelmana oli kattaa Koulukadun tekojää.

Helsinkiläisten hidasteltua Tampereen kaupunginjohtaja Erkki Lindfors pisti tuulemaan ja löysi hallille paikan Hakametsästä.

– Hitaat hämäläiset olivat nopeita ja rakensivat hallin ja saivat kisat ansaitusti, onhan Tampere Suomen jääkiekon kulttuurikaupunki. Ja hyvän hallinhan he rakensivatkin, Juhani “Juuso” Wahlsten kertoi Leijonat-lehdelle 2014.

Erittäin hyvän hallin.

Sen suunnitteli lopulta arkkitehti Jaakko Tähtinen, ja sähkö-ja valaistussuunnitelman teki entinen maajoukkuekiekkoilija, insinööri Kalle Havulinna. Hallin erityispiirre oli kattokaapeliverkko, joka painoi 50 tonnia. Hallin alkuperäinen yleisökapasiteetti oli 10800.

 

Kisaorganisaation käytössä olleet Rambler-merkkiset autot kuvattiin rivissä jäähallin edustalla.

 

Jääkiekon MM-kisat olivat olympialaisten jälkeen suurin Suomessa järjestetty urheilutapahtuma ja paineet turnausjärjestelyiden onnistumisesta olivat suuret.

– Odotamme kisoihin ainakin 300–350 ulkomaista sanomalehti-, radio- ja TV-miestä. Kuinka me täällä pystymme nämä urheilun lähettiIäät hoitamaan riippuu minkälaisen kuvan he maastamme vievät mukanaan, Lindblad kirjoitti.

– Meidän on ensi keväänä majoitettava ja muonitettava eri kisapaikkakunnilla 16 joukkuetta mikä tietää pyörein luvuin noin 360 urheilijaa, Meidän on tuotettava maahan 16 kansainvälistä erotuomaria joista kaksi Amerikasta saakka.

(Tampereen lisäksi MM-kisaisäntinä toimivat myös Pori ja Rauma, mutta länsirannikolla pelattiin ainoastaan B-sarjan ottelut.)

Niinpä Hakametsän ympärille rakennettiin myös uusia asuinrakennuksia, niiden joukossa MM-kisojen kisakylänä toiminut rivitaloalue.

– Olosuhteet olivat loistavat. Rivitaloissa oli yksiöitä ja me pelaajat olimme niiden ensimmäiset asukkaat. Ja pääsimme kävellen hallille, kertoi tuleva maajoukkueen päävalmentaja Kalevi Numminen, joka 1965 pelasi viidensissä MM-kisoissaan puolustajana.

– Kun olosuhteitten takia jäimme vielä kokonaan vaille pääkaupungin apua kisojen järjestelyissä, ovat vaikeutemme suuret. En kuitenkaan hetkeäkään epäile ettemmekö selviäisi kunnialla tästä jättiläisurakasta, Lindblad totesi.

Ja oli oikeassa.

Suomen ensimmäinen jäähalli oli valmis tammikuussa 1965. Sähköt toimivat, lamput hehkuivat 600 luxin voimakkuudella, ja – kuten Aamulehti runoili avausottelun jälkeen – “jää kiilsi kirkkaana, viiruttomana, rikkumattomana”, kun halli maaliskuussa oli jääkiekkomaailman huomion keskipisteessä.

 

Avajaisten lippukulkue.

 

Uuden hallin kiiltävän jään rikkoi MM-kisoissa ensimmäisenä jäälle luistellut lippukulkue, jossa olivat edustettuina kaikki MM-kisoissa pelanneet joukkueet, B-sarjassa pelanneita Unkaria ja Jugoslaviaa myöden.

Myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli hallilla. Presidentti oli paikalla avaamassa kisoja, mutta joutui odottamaan omaa vuoroaan ja televisiolähetyksen alkamista hallin betonikäytävällä, oltuaan paikalla hieman liian aikaisin.

Avausotteluna pelattu Tshekkoslovakia – Itä-Saksa ei vetänyt hallia täyteen, sillä virallinen yleisömäärä oli 6979.

Ahearnen lyhyen puheen jälkeen oli Kekkosen vuoro avata MM-kisat.

– Julistan jääkiekkoilun kaksineljättä maailmanmestaruuskisat avatuiksi, hän julisti.

Kekkosen käyttämä järjestyslukumuoto oli niin harvinainen jo 1965, että vaikka kyseessä oli 32. MM-turnaus, seuraavan päivän lehdissä kerrottiin Kekkosen avanneen 24:nnet MM-kisat.

 

Puheenjohtaja Ahearne (oik.) ja presidentti Kekkonen.

 

Jääkiekkoilullisesti turnaus oli Suomelle lievä pettymys, sillä kotiyleisön tuesta huolimatta Leijonat jäivät sarjataulukossa seitsemänneksi, voitettuaan Norjan ja pelattuaan Ruotsin kanssa tasapelin.

Mutta kisat antoivat Suomelle paljon, muutakin kuin kokemusta. Vaikka Tampereella odotettiin kisahuuman tuovan kaupunkiin turisteja, ja rahaa, kisakauppa kävi odotettua heikommin, sillä turistit ostivat vain halpoja matkamuistoja ja villapaitoja.

Mutta mediaa palveltiin, ja järjestelyt toimivat erinomaisesti. Aamulehti teki joka päivä kisoista englanninkielisen tiivistelmän, ja Ruotsin tärkeimmät uutiset painettiin myös ruotsiksi, naapurista tulleiden kisaturistien riemuksi.

 

Toimittajia työssään.

 

Kisat olivat myös yleisömenestys. Hakametsän uusi halli keräsi melkein 200 000 katsojaa, ja katsojia oli varmasti enemmänkin, sillä otteluihin jaettiin myös vapaalippuja.

“Tampere on jo toki sen verran suuri kaupunki, että se on sentään elänyt viimeiset pari viikkoa 'omaakin elämäänsä', eivätkä vielä läheskään kaikki kaupunkilaiset ole nähneet Jäähalliaan. Mutta tehdaskaupungin “syvät rivit” ovat [kisojen aikana] saaneet ensi kerran kosketusta yöravintolaelämään ja mannermaiseen huvitteluun muutenkin … toisaalla Tampereen seurakunnat kutsuivat jopa englanninkielisin ilmoituksin urheilijavieraita kisahartauksiinsa”, Uusi Suomi kirjoitti.

Ja jääkiekkoilullisestikin kisat antoivat Suomelle paljon, viiveellä. Lähes 200 000 suomalaista pääsi seuraamaan huippukiekkoa paikan päällä, heidän joukossaan nuoria pelaajia, joille MM-kisat olivat innoituksen lähde.

“Kymmenet seuravalmentajamme saivat oppia ja vaikutteita huippujoukkueiden taktiikasta ja pelitavasta. Valtava junioripelaajien joukko seurasi silmä tarkkana suosikkiensa otteita kokeillen niitä henkilökohtaisesti heti omilla kentillään. Tällaiseen ei heillä aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta ja kuluu varmasti monta vuotta, ennen kuin se uusintuu”, Aarne Honkavaara ja Jukka Wuolio kirjoittivat kirjassaan Jääkiekon kuvakurssi, jääkiekon oppikirja, joka perustui kisojen aika otettuihin valokuviin.

– Lienee ilman muuta selviö että nämä kisat olivat tähän asti voimakkain maamme kiekkoilun herättäjä. Ne melkein 200.000 katselijaa ympäri Suomea, jotka seurasivat kisa- otteluita levittävät varmasti kiekkoinnostusta yli koko laajan maamme, Lindblad kirjoitti Jääkiekkokirjassa syksyllä 1965.

Vuotta myöhemmin Lindblad saattoi ilahtuneena todeta, että Suomessa oli jo kaksi jäähallia, kun Helsingin jäähalli oli valmistunut.

– Maassamme on nyt 13 tekojäärataa, joista kaksi hallia ja useilla paikkakunnilla ovat rakennussuunnitelmat edistyneet hyvin, Lindblad kirjoitti kauden 1966–67 alla.

Hakametsästä se alkoi.

Olet nyt

Suomi-kiekon vuosikymmenet

Kausi 2018–19 oli Suomen Jääkiekkoliiton juhlakausi. Liiton perustamisesta oli 20.1.2019 kulunut 90 vuotta. Leijonat.fi kunnioittaa Suomi-kiekon menneitä vuosikymmeniä artikkelisarjalla, jossa kerrataan jääkiekon menestystarinaa esineiden kautta.

Etsi sivustolta